Ero sivun ”Kent Nilsson” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Palkintolaatikoita
Täydennystä ensimmäisten lähteiden kera + fix - tynkä
Rivi 1: Rivi 1:
{{MitalitaulukkoYlä}}
⚫
'''Kent Åke "Kenta" Nilsson''' (s. [[31. elokuuta]] [[1956]] [[Nynäshamn]], [[Ruotsi]]) on entinen ruotsalainen [[jääkiekko]]ilija. Keskushyökkääjänä pelanneen Nilssonin ammattilaisura kesti 1976–1997 ja sinä aikana hän edusti [[WHA]]- ja [[NHL]]-seuroja [[Winnipeg Jets (1972–1996)|Winnipeg Jets]], [[Atlanta Flames]], [[Calgary Flames]], [[Minnesota North Stars]] ja [[Edmonton Oilers]]. Atlanta Flames varasi hänet numerolla 64 vuonna 1976. Nilsson pitää hallussaan Calgary Flamesin yhden kauden syöttöpiste- ja piste-ennätyksiä.
{{MitaliMaa| {{Ruotsi}}}}
{{MitaliLaji| Miesten [[jääkiekko]]}}
{{MitaliKilpailu| [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut|MM-kilpailut]]}}
{{Hopeaa| [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1990|Sveitsi 1990]] | }}
{{MitalitaulukkoAla}}

⚫
'''Kent Åke "Kenta" Nilsson''' (s. [[31. elokuuta]] [[1956]] [[Nynäshamn]], [[Ruotsi]]) on ruotsalainen [[jääkiekko]]ilija. Keskushyökkääjänä pelannut Nilsson edusti kymmenisen vuotta Pohjois-Amerikan [[WHA]]- ja [[NHL]]-seuroja [[Winnipeg Jets (1972–1996)|Winnipeg Jets]], [[Atlanta Flames]], [[Calgary Flames]], [[Minnesota North Stars]] ja [[Edmonton Oilers]] ja voitti kerran [[Stanley Cup]]in. Euroopassa hän pelasi kotimaansa lisäksi [[Sveitsi]]ssä ja lyhyempiä aikoja monissa muissa maissa.<ref name="prosp">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.eliteprospects.com/player/1543/kent-nilsson | Nimeke = Kent Nilsson | Ajankohta = | Julkaisu = Eliteprospects | Viitattu = 4.6.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Nilsson edusti [[Ruotsin jääkiekkomaajoukkue|Ruotsin maajoukkuetta]] kolmessa [[Jääkiekon maailmancup|Kanada-cupissa]] ja kolmissa [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut|MM-kilpailuissa]]. [[Kanada-cup 1984|Kanada-cupissa 1984]] ja [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1990|MM-kilpailuissa 1990]] hän saavutti hopeaa.<ref name="prosp"/> [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1989|MM-kilpailuissa 1989]] hän teki kolme maalia ja sai 11 syöttöpistettä, joten hän kokosi samat 14 tehopistettä kuin turnauksen pistepörssin voittaja ja oli tehokkain ruotsalaispelaaja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Honkavaara, Aarne; Mennander, Ari & Vuorinen, Jukka-Pekka (toim.) | Nimike = Jääkiekkokirja 1989–1990 | Vuosi = 1989 | Sivu = 159 | Julkaisija = Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti | Tunniste = ISSN 0784-3321}}</ref> Seuraavan vuoden MM-kilpailuissa hän teki kymmenen maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä, millä hän oli pistepörssissä kolmas ja jälleen paras ruotsalainen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Honkavaara, Aarne (päätoim.) | Nimike = Jääkiekkokirja 1990–1991 | Vuosi = 1990 | Sivu = 195 | Julkaisija = Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti | Tunniste = ISSN 0784-3321}}</ref>

Nilsson edusti uransa alussa kotimaassaan [[Djurgårdens IF Hockey|Djurgårdens IF:ää]] kausina 1973–1976 ja [[AIK IF|AIK:ta]] kaudella 1976–1977. NHL-seura [[Atlanta Flames]] varasi Nilssonin vuoden 1976 [[NHL:n varaustilaisuus|varaustilaisuuden]] neljännellä kierroksella 64. varausvuorolla. Nilsson aloitti Pohjois-Amerikan uransa kuitenkin WHA-liigan Winnipeg Jetsissä kausina 1977–1979 ja teki molempina kausina runkosarjassa 107 tehopistettä. Winnipeg voitti molempina kausina [[Avco Cup|mestaruuden]], ja Nilsson valittiin avauskaudellaan WHA:n vuoden tulokkaaksi. Vuonna 1979 Nilsson siirtyi NHL-seura Atlanta Flamesiin, jonka mukana hän vuotta myöhemmin muutti Calgaryyn.<ref name="prosp"/> Hän pelasi seurassa vuoteen 1985 saakka ja teki [[NHL-kausi 1980–1981|kaudella 1980–1981]] NHL:n runkosarjassa 49 maalia ja 82 syöttöpistettä eli yhteensä 131 tehopistettä,<ref name="prosp"/> ja hänen hallussaan on edelleen Calgary Flamesin yhden kauden syöttöpiste- ja tehopiste-ennätys.{{Lähde?}} Myös [[NHL-kausi 1982–1983|kaudella 1982–1983]] Nilsson ylitti sadan tehopisteen rajan ja jäi [[NHL-kausi 1984–1985|kaudella 1984–1985]] siitä vain yhden pisteen päähän. Vuonna 1985 Nilsson siirtyi Minnesota North Starsiin ja kesken [[NHL-kausi 1986–1987|kauden 1986–1987]] Edmonton Oilersiin, jossa hän voitti Stanley Cupin.<ref name="prosp"/> Mestaruuskauden pudotuspeleissä hän teki kuusi maalia ja antoi 13 maalisyöttöä ja oli joukkueensa viidenneksi paras pistemies [[Wayne Gretzky]]n, [[Mark Messier]]in, [[Glenn Anderson]]in ja [[Jari Kurri]]n jälkeen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Honkavaara, Aarne; Mennander, Ari & Vuorinen, Jukka-Pekka (toim.) | Nimike = Jääkiekkokirja 1987–1988 | Vuosi = 1987 | Sivu = 158 | Julkaisija = Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti | Tunniste = ISSN 0784-3321}}</ref>

Vuonna 1987 Nilsson palasi Eurooppaan. Kaudella 1987–1988 hän pelasi kaksi ottelua sveitsiläisseura [[HC Lugano]]ssa ja suurimman osan kautta italialaisessa [[HC Bolzano-Bozen|HC Bolzanossa]], jossa hän voitti [[Serie A (jääkiekko)|Italian mestaruuden]]. Kaudella 1988–1989 hän pelasi Djurgårdens IF:ssä ja voitti [[Luettelo jääkiekon Ruotsin mestareista|Ruotsin-mestaruuden]]. Tämän jälkeen hän edusti kolme kautta sveitsiläisseura [[EHC Kloten]]ia ja pelasi kauden 1992–1993 jälleen Djurgårdenissa. Pelaajauransa viimeiset viisi kautta hän pelasi [[Itävalta|Itävallassa]], [[Norja]]ssa, [[HockeyTvåan|Ruotsin II-divisioonassa]], [[Saksa]]ssa ja [[Espanja]]ssa sekä kuusi ottelua NHL:ssä Edmonton Oilersin joukkueessa [[NHL-kausi 1994–1995|kaudella 1994–1995]].<ref name="prosp"/>

Nilsson palkittiin Pohjois-Amerikan parhaana ruotsalaispelaajana [[Viking Award]]illa vuonna 1981 ja Ruotsin parhaana pelaajana [[Guldpucken]]illa vuonna 1989. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut pitkään pelaajatarkkailijana Edmonton Oilersille ja [[Florida Panthers]]ille.<ref name="prosp"/>

Kent Nilssonin pojista [[Robert Nilsson]] on pelannut jääkiekkoa Ruotsin maajoukkueessa ja Anders Nilsson alasarjoissa.<ref name="prosp"/>

== Lähteet ==
{{Viitteet}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
Rivi 18: Rivi 38:
}}
}}


⚫
{{AAKKOSTUS:Nilsson, Kent}}
{{tynkä/Jääkiekkoilija}}

⚫
{{DEFAULTSORT:Nilsson, Kent}}

[[Luokka:Ruotsalaiset jääkiekkoilijat]]
[[Luokka:Ruotsalaiset jääkiekkoilijat]]
[[Luokka:Atlanta Flamesin varaamat pelaajat]]
[[Luokka:Atlanta Flamesin varaamat pelaajat]]

Versio 4. kesäkuuta 2020 kello 09.52

Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1990

Kent Åke "Kenta" Nilsson (s. 31. elokuuta 1956 Nynäshamn, Ruotsi) on ruotsalainen jääkiekkoilija. Keskushyökkääjänä pelannut Nilsson edusti kymmenisen vuotta Pohjois-Amerikan WHA- ja NHL-seuroja Winnipeg Jets, Atlanta Flames, Calgary Flames, Minnesota North Stars ja Edmonton Oilers ja voitti kerran Stanley Cupin. Euroopassa hän pelasi kotimaansa lisäksi Sveitsissä ja lyhyempiä aikoja monissa muissa maissa.[1]

Nilsson edusti Ruotsin maajoukkuetta kolmessa Kanada-cupissa ja kolmissa MM-kilpailuissa. Kanada-cupissa 1984 ja MM-kilpailuissa 1990 hän saavutti hopeaa.[1] MM-kilpailuissa 1989 hän teki kolme maalia ja sai 11 syöttöpistettä, joten hän kokosi samat 14 tehopistettä kuin turnauksen pistepörssin voittaja ja oli tehokkain ruotsalaispelaaja.[2] Seuraavan vuoden MM-kilpailuissa hän teki kymmenen maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä, millä hän oli pistepörssissä kolmas ja jälleen paras ruotsalainen.[3]

Nilsson edusti uransa alussa kotimaassaan Djurgårdens IF:ää kausina 1973–1976 ja AIK:ta kaudella 1976–1977. NHL-seura Atlanta Flames varasi Nilssonin vuoden 1976 varaustilaisuuden neljännellä kierroksella 64. varausvuorolla. Nilsson aloitti Pohjois-Amerikan uransa kuitenkin WHA-liigan Winnipeg Jetsissä kausina 1977–1979 ja teki molempina kausina runkosarjassa 107 tehopistettä. Winnipeg voitti molempina kausina mestaruuden, ja Nilsson valittiin avauskaudellaan WHA:n vuoden tulokkaaksi. Vuonna 1979 Nilsson siirtyi NHL-seura Atlanta Flamesiin, jonka mukana hän vuotta myöhemmin muutti Calgaryyn.[1] Hän pelasi seurassa vuoteen 1985 saakka ja teki kaudella 1980–1981 NHL:n runkosarjassa 49 maalia ja 82 syöttöpistettä eli yhteensä 131 tehopistettä,[1] ja hänen hallussaan on edelleen Calgary Flamesin yhden kauden syöttöpiste- ja tehopiste-ennätys.lähde? Myös kaudella 1982–1983 Nilsson ylitti sadan tehopisteen rajan ja jäi kaudella 1984–1985 siitä vain yhden pisteen päähän. Vuonna 1985 Nilsson siirtyi Minnesota North Starsiin ja kesken kauden 1986–1987 Edmonton Oilersiin, jossa hän voitti Stanley Cupin.[1] Mestaruuskauden pudotuspeleissä hän teki kuusi maalia ja antoi 13 maalisyöttöä ja oli joukkueensa viidenneksi paras pistemies Wayne Gretzkyn, Mark Messierin, Glenn Andersonin ja Jari Kurrin jälkeen.[4]

Vuonna 1987 Nilsson palasi Eurooppaan. Kaudella 1987–1988 hän pelasi kaksi ottelua sveitsiläisseura HC Luganossa ja suurimman osan kautta italialaisessa HC Bolzanossa, jossa hän voitti Italian mestaruuden. Kaudella 1988–1989 hän pelasi Djurgårdens IF:ssä ja voitti Ruotsin-mestaruuden. Tämän jälkeen hän edusti kolme kautta sveitsiläisseura EHC Klotenia ja pelasi kauden 1992–1993 jälleen Djurgårdenissa. Pelaajauransa viimeiset viisi kautta hän pelasi Itävallassa, Norjassa, Ruotsin II-divisioonassa, Saksassa ja Espanjassa sekä kuusi ottelua NHL:ssä Edmonton Oilersin joukkueessa kaudella 1994–1995.[1]

Nilsson palkittiin Pohjois-Amerikan parhaana ruotsalaispelaajana Viking Awardilla vuonna 1981 ja Ruotsin parhaana pelaajana Guldpuckenilla vuonna 1989. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut pitkään pelaajatarkkailijana Edmonton Oilersille ja Florida Panthersille.[1]

Kent Nilssonin pojista Robert Nilsson on pelannut jääkiekkoa Ruotsin maajoukkueessa ja Anders Nilsson alasarjoissa.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Kent Nilsson Eliteprospects. Viitattu 4.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Honkavaara, Aarne; Mennander, Ari & Vuorinen, Jukka-Pekka (toim.): Jääkiekkokirja 1989–1990, s. 159. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1989. ISSN 0784-3321.
  3. ↑ Honkavaara, Aarne (päätoim.): Jääkiekkokirja 1990–1991, s. 195. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1990. ISSN 0784-3321.
  4. ↑ Honkavaara, Aarne; Mennander, Ari & Vuorinen, Jukka-Pekka (toim.): Jääkiekkokirja 1987–1988, s. 158. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1987. ISSN 0784-3321.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Anders Hedberg 		Viking Awardin voittaja
1981 		Seuraaja:
Thomas Gradin
Edeltäjä:
Bo Berglund 		Guldpucken
1989 		Seuraaja:
Rolf Ridderwall
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kent_Nilsson&oldid=18967437”