Ero sivun ”Karl Vennberg” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p lk
+kuva
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Karl Vennberg.jpg|pienoiskuva|Karl Vennberg]]
'''Karl Gunnar Vennberg''' ([[11. maaliskuuta]] [[1910]]<ref name="OITSK"/> – [[1995]]) oli [[ruotsalaiset|ruotsalainen]] [[kirjailija]] ja [[kriitikko]], [[Erik Lindegren]]in tavoin keskeisiä [[fyrtiotalismi]]n runoilijoita ja teoreetikkoja (ilmenee ainakin kokoelmissa ''Halmfackla'' ja ''Tideräkning'').<ref name="WSOY"/> Vennberg kuului 1940-luvun analyyttisen suunnan edustajiin<ref name="OITSK"/>. Hän kirjoitti pessimististä lyriikkaa, jossa ovat ääripäinä älyllisyys ja tunne ja jolle ominaisia sävyjä ovat ironia, epätoivoisuus ja rikkinäisyys. Vuonna 1972 Vennberg sai [[Pohjoismaiden neuvosto]]n kirjallisuuspalkinnon kokoelmastaan ''Sju ord på tunnelbanan''.<ref name="WSOY"/> Hän oli kulttuuritoimittaja muun muassa ''[[Aftonbladet]]issa'' vuosina 1957–1965<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Facta. 10-osainen tietosanakirja 10, TYÖ–ÖÖ | Sivu=473 | Selite=8. painos (1. painos 1971) | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY: Tietosanakirja | Vuosi=1976 | Isbn=951-0-06134-4}}</ref>.
'''Karl Gunnar Vennberg''' ([[11. maaliskuuta]] [[1910]]<ref name="OITSK"/> – [[1995]]) oli [[ruotsalaiset|ruotsalainen]] [[kirjailija]] ja [[kriitikko]], [[Erik Lindegren]]in tavoin keskeisiä [[fyrtiotalismi]]n runoilijoita ja teoreetikkoja (ilmenee ainakin kokoelmissa ''Halmfackla'' ja ''Tideräkning'').<ref name="WSOY"/> Vennberg kuului 1940-luvun analyyttisen suunnan edustajiin<ref name="OITSK"/>. Hän kirjoitti pessimististä lyriikkaa, jossa ovat ääripäinä älyllisyys ja tunne ja jolle ominaisia sävyjä ovat ironia, epätoivoisuus ja rikkinäisyys. Vuonna 1972 Vennberg sai [[Pohjoismaiden neuvosto]]n kirjallisuuspalkinnon kokoelmastaan ''Sju ord på tunnelbanan''.<ref name="WSOY"/> Hän oli kulttuuritoimittaja muun muassa ''[[Aftonbladet]]issa'' vuosina 1957–1965<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Facta. 10-osainen tietosanakirja 10, TYÖ–ÖÖ | Sivu=473 | Selite=8. painos (1. painos 1971) | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY: Tietosanakirja | Vuosi=1976 | Isbn=951-0-06134-4}}</ref>.


Versio 4. kesäkuuta 2020 kello 00.41

Karl Vennberg

Karl Gunnar Vennberg (11. maaliskuuta 1910[1] – 1995) oli ruotsalainen kirjailija ja kriitikko, Erik Lindegrenin tavoin keskeisiä fyrtiotalismin runoilijoita ja teoreetikkoja (ilmenee ainakin kokoelmissa Halmfackla ja Tideräkning).[2] Vennberg kuului 1940-luvun analyyttisen suunnan edustajiin[1]. Hän kirjoitti pessimististä lyriikkaa, jossa ovat ääripäinä älyllisyys ja tunne ja jolle ominaisia sävyjä ovat ironia, epätoivoisuus ja rikkinäisyys. Vuonna 1972 Vennberg sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon kokoelmastaan Sju ord på tunnelbanan.[2] Hän oli kulttuuritoimittaja muun muassa Aftonbladetissa vuosina 1957–1965[3].

Teoksia

  • Halmfackla (1944)
  • Tideräkning (1945)
  • Fiskefärd (1949)
  • Gatukorsning (1952)
  • Synfält (1954)
  • Tillskrift (1960)
  • Sju ord på tunnelbanan (1971)
  • Vägen till Spånga Folkan (1976)
  • Från ö till ö (1979).

Lähteet

  1. ↑ a b Otavan iso tietosanakirja. Encyclopaedia Fennica 10, Vise – Öö, s. 1189. Helsinki: Otava, 1965.
  2. ↑ a b WSOY:n Iso Tietosanakirja, osa 10 vuodelta 1997, s. 184
  3. ↑ Facta. 10-osainen tietosanakirja 10, TYÖ–ÖÖ, s. 473. 8. painos (1. painos 1971). Porvoo Helsinki: WSOY: Tietosanakirja, 1976. ISBN 951-0-06134-4.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karl_Vennberg&oldid=18967174”