Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Venezuela” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Artikkelimallin rakenne. Päivitystä. Lisää luonnonsuojelusta.
Rivi 55: Rivi 55:
== Nimi ==
== Nimi ==
Venezuelan nimen alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa, jotka pohjautuvat espanjalaisiin lähteisiin. Suositumman teorian mukaan Venezuela tarkoittaisi pientä Venetsiaa. Toisen teorian mukaan nimi juontaa juurensa alkuperäisasukkaiden kieleen, jonka puhujat kutsuivat itseään veneciuelaeiksi.<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Tinker-Salas, Miguel | Nimeke = Venezuela: What Everyone Needs To Know | Julkaisija = OUP USA | Vuosi = 2015| Sivut = 17–19 | www = https://books.google.fi/books?id=gLprBgAAQBAJ&pg=PA239 |www-teksti = Google-kirjat | Kieli = {{en}} }}</ref>
Venezuelan nimen alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa, jotka pohjautuvat espanjalaisiin lähteisiin. Suositumman teorian mukaan Venezuela tarkoittaisi pientä Venetsiaa. Toisen teorian mukaan nimi juontaa juurensa alkuperäisasukkaiden kieleen, jonka puhujat kutsuivat itseään veneciuelaeiksi.<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Tinker-Salas, Miguel | Nimeke = Venezuela: What Everyone Needs To Know | Julkaisija = OUP USA | Vuosi = 2015| Sivut = 17–19 | www = https://books.google.fi/books?id=gLprBgAAQBAJ&pg=PA239 |www-teksti = Google-kirjat | Kieli = {{en}} }}</ref>

⚫
== Maantiede ==
⚫
[[Tiedosto:Ve-map.png|right|Venezuelan kartta]]
⚫
<!-- :''Pääartikkeli: [[Venezuelan maantiede]]'' -->
⚫
[[Tiedosto:Salto Angel from Raton.JPG|thumb|left|250px|[[Angelin putoukset]].]]
⚫
[[Tiedosto:Kukenantepuyvenezuela.jpg|thumb|left|250px|Kukenanvuori.]]

⚫
Venezuelan maasto on vaihtelevaa. Maan luoteisosissa on [[Andit|Andien]] koillisimmat osat, korkein kohta on [[Pico Bolivar]], jonka korkeus on 5&nbsp;007 metriä. Luoteessa ovat myös [[Maracaibojärvi|Maracaibojärveä]] ympäröivät alangot sekä [[Venezuelanlahti]]. Maan keskiosa on tasankoa, joka tunnetaan nimellä ''[[llanos]]''; tasangot jatkuvat [[Kolumbia]]n rajalta [[Orinoco]]joen laaksoon idässä. Etelässä on [[Guyanan ylänkö]], josta löytyy muun muassa [[Angelin putoukset]], maailman korkein vesiputous.<ref>[http://countrystudies.us/venezuela/8.htm Geography] Venezuela: A Country Study. Library of Congress, 1990 {{en}}</ref> Karibialla Venezuelaan kuuluu mm. [[Los Roques]]in saaristo, joka koostuu useista pienistä saarista. Saaristo on kansallispuisto.<ref>[http://www.losroques.org/ Los Roques Archipelago] Los Roques Archipelago National Park {{en}}</ref>

⚫
[[Caracas]]in pääkaupunkiseutu, jonka väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2010 lähes 4,5 miljoonaa, on maan suurin taajama-alue.<ref>[http://www.world-gazetteer.com/wg.php?x=&men=gcis&lng=en&des=wg&geo=-228&srt=pnan&col=abcdefghinoq&msz=1500&pt=a&va=&srt=pnan Venezuela: metropolitan areas] World Gazetteer. Viitattu 26.6.2011 {{en}} {{404}}</ref> Varsinainen Caracasin kaupunki (arvio vuodelle 2019 runsaat kaksi miljoonaa asukasta) oli vasta maan toiseksi suurin kaupunki, kun suurin oli [[Maracaibo]] (2,6 miljoonaa asukasta). Muita yli miljoonan asukkaan kaupunkeja olivat [[Valencia (Venezuela)|Valencia]] ja [[Barquisimeto]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.citypopulation.de/en/venezuela/cities/ | Nimeke = Major Cities | Julkaisu = Citypopulation | Viitattu = 5.4.2020}}</ref>

⚫
Joulukuussa 2007 Venezuela siirtyi käyttämään ainoana maailmassa [[aikavyöhyke]]ttä, joka oli 4½ tuntia jäljessä UTC-ajasta.<ref>[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/americas/7134927.stm Venezuela creates own time zone] BBC 9.12.2007 {{en}}</ref> Energiansäästö-syistä 2016 kelloja siirrettiin puoli tuntia eteenpäin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.timeanddate.com/news/time/venezuela-change-timezone.html | Nimeke = Clocks to Go Forward Permanently in Venezuela | Ajankohta= 2016 | Julkaisu = Time and Date | Viitattu = 5.4.2020}}</ref>

⚫
Venezuelassa vallitsee [[trooppinen ilmasto]], tavallisesti kuuma ja kostea, joskin korkeammalla on viileämpää. Caracasissa kuukauden keskimääräinen ylin lämpötila vaihtelee joulukuun 28 ja toukokuun 32 asteen välillä. Eniten sataa kesäkuusta lokakuuhun, yli sata millimetriä kuussa.<ref>[http://worldweather.wmo.int/135/c00288.htm Climatological information Caracas] WMO / Venezuela Air Force Weather Service {{en}}</ref>

Venezuelan luonto on erityisen monipuolinen, maassa on tavattu lähes 1500 lintulajia, 350 nisäkäslajia ja kymmeniä tuhansia kasvilajeja. Niitä suojelemaan on perustettu [[Venezuelan kansallispuistot|43 kansallispuistoa]], jotka kattavat yli viidesosan maan pinta-alasta. 2000-luvun talouskriisin aikana puistojen tila on huonontunut hälyttävästi, kun puistot menettävät sekä budjettirahoitusta että matkailutuloja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.nationalparkstraveler.org/2019/03/traveler-special-report-venezuelas-imperiled-national-parks | Nimeke = Traveler Special Report: Venezuela's Imperiled National Parks | Tekijä = Kim O'Connell | Ajankohta= 2019 | Julkaisu = National Parks Traveler | Viitattu = 5.4.2020}}</ref>

⚫
Venezuelan Andien [[pilvimetsä|pilvimetsissä]] elää harvinainen [[silmälasikarhu]]. Venezuelan Amazonin ja Orinocon deltan sademetsissä ja joissa elää makeanveden delfiineitä, [[Orinoconkrokotiili|orinoconkrokotiileja]], [[anakondat|anakondia]], [[jättiläissaukko]]ja, [[jaguaari|jaguaareja]], [[hämähäkkiapinat|hämähäkkiapinoita]], [[laiskiaiset|laiskiaisia]], [[tapiirit|tapiireita]] ja harvinainen [[kynnetönmanaatti]]. Rannikon krokotiilit piileksivät mangrovemetsissä kuten [[Morrocoyn kansallispuisto|Morrocoyn]] ja [[Tacariguan kansallispuisto]]issa. [[Los Roquesin kansallispuisto]] tunnetaan merikilpikonnien suojelusta.<ref>[http://www.lostworldadventures.com/specialinterest/wildlife/venezuelawildlife.htm Venezuela Wildlife] Lost World Adventures {{en}} {{404}}</ref>



== Historia ==
== Historia ==
Rivi 89: Rivi 108:
Maduro voitti vuonna 2018 myös presidentinvaalit, joissa alle puolet äänesti,<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10214843 |nimeke =Nicolás Maduro julistettiin Venezuelan vaalien voittajaksi|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref> ja joita pidetään yleisesti epädemokraattisina.<ref name=HS-PH>Pekka Hakala: Bloomberg: Venäjä odottaa Maduron lähtöä, Helsingin Sanomat 8.2.2019 s. A 24</ref> Enin osa Väli- ja Etelä-Amerikan maista veti tukensa Madurolta<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10583056 |nimeke =Venezuelan presidentti jää ilman useiden Amerikan valtioiden tukea|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref>. Maduro astui virkaansa vuoden 2019 alussa. Oppositio vastasi tähän järjestämällä protesteja ja julistamalla johtajansa maan väliaikaiseksi presidentiksi<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10609629 |nimeke =Presidenttiä vastustava liike voimistuu Venezuelassa |julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10611519 |nimeke =Venezuelassa suurmielenosoituksia Maduron hallintoa vastaan |julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref>. Tammikuun 23. päivänä parlamentin puhemies [[Juan Guaidó]] julistautui maan väliaikaiseksi presidentiksi, ja häntä asettuivat julkisesti tukemaan [[Yhdysvallat]] presidentti [[Donald Trump]]in johdolla. Myös [[Eurooppa-neuvosto]]n puheenjohtaja [[Donald Tusk]] otti kantaa Guaidón puolesta. Myös Suomi tukee Guaidóa. Venezuelan asevoimat ovat pääosin pysyneet uskollisina Madurolle, joka katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin.<ref name=HS-PH/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10611668 | Nimeke = Lukuisat maat tukevat parlamentin puhemiestä Guaidoa Venezuelan johtoon | Tekijä = Saana Uosukainen, Inka Haukka| Ajankohta = 24.1.2019| Julkaisu = Yle Uutiset| Viitattu = 24.1.2019 }}</ref> Suurvalloista erityisesti Kiina ja Venäjä ovat edelleen tukeneet Maduroa eivätkä Guaidón pyrkimykset tämän syrjäyttämiseksi ole tuottaneet ainakaan välitöntä tulosta.<ref>{{verkkoviite|osoite = https://www.telegraph.co.uk/news/2019/05/01/guaidos-failed-coup-may-have-finished-hopes-toppling-maduro/ |nimeke =Guaido's failed coup may only have finished his hopes of toppling Maduro|ajankohta=1.5.2019|julkaisu=[[The Telegraph]] }}</ref>
Maduro voitti vuonna 2018 myös presidentinvaalit, joissa alle puolet äänesti,<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10214843 |nimeke =Nicolás Maduro julistettiin Venezuelan vaalien voittajaksi|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref> ja joita pidetään yleisesti epädemokraattisina.<ref name=HS-PH>Pekka Hakala: Bloomberg: Venäjä odottaa Maduron lähtöä, Helsingin Sanomat 8.2.2019 s. A 24</ref> Enin osa Väli- ja Etelä-Amerikan maista veti tukensa Madurolta<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10583056 |nimeke =Venezuelan presidentti jää ilman useiden Amerikan valtioiden tukea|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref>. Maduro astui virkaansa vuoden 2019 alussa. Oppositio vastasi tähän järjestämällä protesteja ja julistamalla johtajansa maan väliaikaiseksi presidentiksi<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10609629 |nimeke =Presidenttiä vastustava liike voimistuu Venezuelassa |julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10611519 |nimeke =Venezuelassa suurmielenosoituksia Maduron hallintoa vastaan |julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-01-23 }}</ref>. Tammikuun 23. päivänä parlamentin puhemies [[Juan Guaidó]] julistautui maan väliaikaiseksi presidentiksi, ja häntä asettuivat julkisesti tukemaan [[Yhdysvallat]] presidentti [[Donald Trump]]in johdolla. Myös [[Eurooppa-neuvosto]]n puheenjohtaja [[Donald Tusk]] otti kantaa Guaidón puolesta. Myös Suomi tukee Guaidóa. Venezuelan asevoimat ovat pääosin pysyneet uskollisina Madurolle, joka katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin.<ref name=HS-PH/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10611668 | Nimeke = Lukuisat maat tukevat parlamentin puhemiestä Guaidoa Venezuelan johtoon | Tekijä = Saana Uosukainen, Inka Haukka| Ajankohta = 24.1.2019| Julkaisu = Yle Uutiset| Viitattu = 24.1.2019 }}</ref> Suurvalloista erityisesti Kiina ja Venäjä ovat edelleen tukeneet Maduroa eivätkä Guaidón pyrkimykset tämän syrjäyttämiseksi ole tuottaneet ainakaan välitöntä tulosta.<ref>{{verkkoviite|osoite = https://www.telegraph.co.uk/news/2019/05/01/guaidos-failed-coup-may-have-finished-hopes-toppling-maduro/ |nimeke =Guaido's failed coup may only have finished his hopes of toppling Maduro|ajankohta=1.5.2019|julkaisu=[[The Telegraph]] }}</ref>


Huhtikuussa 2019 taloustieteilijät Mark Weisbrot ja Jeffrey Sachs arvioivat, että Yhdysvaltojen Venezuelalle asettamien pakotteiden vuoksi oli kuollut yli 40&nbsp;000 venezuelalaista.<ref>http://cepr.net/press-center/press-releases/report-finds-us-sanctions-on-venezuela-are-responsible-for-tens-of-thousands-of-deaths</ref>
Huhtikuussa 2019 taloustieteilijät Mark Weisbrot ja Jeffrey Sachs arvioivat, että Yhdysvaltojen Venezuelalle asettamien pakotteiden vuoksi oli kuollut yli 40&nbsp;000 venezuelalaista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://cepr.net/report/economic-sanctions-as-collective-punishment-the-case-of-venezuela/ | Nimeke = Economic Sanctions as Collective Punishment: The Case of Venezuela | Ajankohta = 2019 | Julkaisu = The Center for Economic and Policy Research (CEPR)}}</ref>


== Politiikka ==
== Politiikka ==
[[File:PalacioLegislativo2 fixed.jpg|thumb|200px|Venezuelan hallituksen lainsäädäntörakennus Caracasissa.]]
[[File:PalacioLegislativo2 fixed.jpg|thumb|200px|Venezuelan hallituksen lainsäädäntörakennus Caracasissa.]]
[[Venezuelan presidentti]] valitaan yleisellä kansanäänestyksellä joka kuudes vuosi. Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja. Pääministeriä ei ole. Aiemmin sama henkilö voitiin valita presidentiksi enintään kahdelle peräkkäiselle kaudelle, mutta tämä pykälä kumottiin kansanäänestyksessä vuonna 2009<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Venezuelassa+%C3%A4%C3%A4nestet%C3%A4%C3%A4n+Chavezin+jatkosta/1135243545738 Venezuelan Chavez sai kansan tuen jatkokausille] Helsingin Sanomat 15.2.2009 {{404}}</ref>. Presidentti nimittää varapresidentin ja hallituksen koon sekä koostumuksen. Presidentti voi myös pyytää parlamenttia harkitsemaan uudelleen osia laeista, jos hän vastustaa niitä, mutta parlamentti voi jättää ne huomiotta yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.
[[Venezuelan presidentti]] valitaan yleisellä kansanäänestyksellä joka kuudes vuosi. Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja. Pääministeriä ei ole. Aiemmin sama henkilö voitiin valita presidentiksi enintään kahdelle peräkkäiselle kaudelle, mutta tämä pykälä kumottiin kansanäänestyksessä vuonna 2009<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.theguardian.com/world/2009/feb/16/hugo-chavez-indefinite-rule | Nimeke = Hugo Chávez wins referendum allowing indefinite re-election | Ajankohta = 2009 | Julkaisu = The Guardian}}</ref>. Presidentti nimittää varapresidentin ja hallituksen koon sekä koostumuksen. Presidentti voi myös pyytää parlamenttia harkitsemaan uudelleen osia laeista, jos hän vastustaa niitä, mutta parlamentti voi jättää ne huomiotta yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.


Venezuelan parlamentti on yksikamarinen ja nimeltään ''Asamblea Nacional'' (Kansalliskokous). Sen 165 jäsentä (kolme paikkaa on varattu alkuperäiskansoille) valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kausiksi. Vuonna 2010 valitussa parlamentissa hallituksen kannattajilla on 98 paikkaa, oppositiolla 65.<ref name="CIA"/>
Venezuelan parlamentti on yksikamarinen ja nimeltään ''Asamblea Nacional'' (Kansalliskokous). Sen 165 jäsentä (kolme paikkaa on varattu alkuperäiskansoille) valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kausiksi. Vuonna 2010 valitussa parlamentissa hallituksen kannattajilla on 98 paikkaa, oppositiolla 65.<ref name="CIA"/>
Rivi 108: Rivi 127:
Elokuun alussa 2009 Chávezin hallinto sulki 13 yksityistä radioasemaa ja 23 muuta asemaa oli tarkoitus sulkea pian. Yhteensä 240:ä asemaa uhkasi sulkeminen. Chávez aikoi siirtää toimiluvat tukijoilleen. Hän myös uhkasi sulkea Globovisionin, joka on ainoa jäljellä oleva TV-asema, joka ei ole Chávezin tukijoiden hallinnassa. [[Human Rights Watch]]:n Jose Miguel Vivanco kuvasi toimintaa kattavimmaksi hyökkäykseksi sananvapautta vastaan Chávezin valtaannousun jälkeen ja sanoi Venezuelan olevan Kuuban ohella ainoa alueen maista, joka osoittaa niin räikeää piittaamattomuutta ilmaisuvapauden yleismaailmallisia periaatteita kohtaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/2009/aug/02/venezuela-chavez-radio-station-licences| Nimeke = Hugo Chávez revokes radio station licences in wider media crackdown| Tekijä = Rory Carroll | Julkaisu = The Guardian |Ajankohta = 2.8.2009 | Viitattu = 4.8.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Elokuun alussa 2009 Chávezin hallinto sulki 13 yksityistä radioasemaa ja 23 muuta asemaa oli tarkoitus sulkea pian. Yhteensä 240:ä asemaa uhkasi sulkeminen. Chávez aikoi siirtää toimiluvat tukijoilleen. Hän myös uhkasi sulkea Globovisionin, joka on ainoa jäljellä oleva TV-asema, joka ei ole Chávezin tukijoiden hallinnassa. [[Human Rights Watch]]:n Jose Miguel Vivanco kuvasi toimintaa kattavimmaksi hyökkäykseksi sananvapautta vastaan Chávezin valtaannousun jälkeen ja sanoi Venezuelan olevan Kuuban ohella ainoa alueen maista, joka osoittaa niin räikeää piittaamattomuutta ilmaisuvapauden yleismaailmallisia periaatteita kohtaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/2009/aug/02/venezuela-chavez-radio-station-licences| Nimeke = Hugo Chávez revokes radio station licences in wider media crackdown| Tekijä = Rory Carroll | Julkaisu = The Guardian |Ajankohta = 2.8.2009 | Viitattu = 4.8.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>


==Talous==
⚫
Venäjä on myöntänyt Venezuelalle 2010-luvulla lainoja yhteensä yli kahdeksan miljardin edestä.<ref name=HS-PH/>

=== Energiapolitiikka ===
⚫
{{Pääartikkeli|[[Venezuelan energiapolitiikka]]}}

⚫
IEA:n mukaan Venezuela oli vuonna 2008 maailman 9. suurin öljyntuottajamaa (137 Mt, 3,5 % maailman tuotannosta) ja 10. suurin kivihiilen viejä (6 Mt). Venezuelan jalostettujen öljytuotteiden vienti vuonna 2007 oli 29 Mt (4. sija) ja kaikkien öljytuotteiden vienti 106 Mt (6.sija).<ref name=IEA2009>[http://www.iea.org/textbase/nppdf/free/2009/key_stats_2009.pdf Key world energy statistics 2009] IEA {{en}} {{404}}</ref><ref name="statoids">[http://www.statoids.com/uve.html States of Venezuela,] Statoids {{en}}</ref> Venezuela on [[OPEC]]in jäsen.{{Lähde}}


== Osavaltiot ==
== Osavaltiot ==
Rivi 151: Rivi 163:
</ol>
</ol>
|}{{clear|left}}
|}{{clear|left}}

⚫
== Maantiede ==
⚫
[[Tiedosto:Ve-map.png|right|Venezuelan kartta]]
⚫
<!-- :''Pääartikkeli: [[Venezuelan maantiede]]'' -->
⚫
[[Tiedosto:Salto Angel from Raton.JPG|thumb|left|250px|[[Angelin putoukset]].]]
⚫
[[Tiedosto:Kukenantepuyvenezuela.jpg|thumb|left|250px|Kukenanvuori.]]

⚫
Venezuelan maasto on vaihtelevaa. Maan luoteisosissa on [[Andit|Andien]] koillisimmat osat, korkein kohta on [[Pico Bolivar]], jonka korkeus on 5&nbsp;007 metriä. Luoteessa ovat myös [[Maracaibojärvi|Maracaibojärveä]] ympäröivät alangot sekä [[Venezuelanlahti]]. Maan keskiosa on tasankoa, joka tunnetaan nimellä ''[[llanos]]''; tasangot jatkuvat [[Kolumbia]]n rajalta [[Orinoco]]joen laaksoon idässä. Etelässä on [[Guyanan ylänkö]], josta löytyy muun muassa [[Angelin putoukset]], maailman korkein vesiputous.<ref>[http://countrystudies.us/venezuela/8.htm Geography] Venezuela: A Country Study. Library of Congress, 1990 {{en}}</ref> Karibialla Venezuelaan kuuluu mm. [[Los Roques]]in saaristo, joka koostuu useista pienistä saarista. Saaristo on kansallispuisto.<ref>[http://www.losroques.org/ Los Roques Archipelago] Los Roques Archipelago National Park {{en}}</ref>

⚫
[[Caracas]]in pääkaupunkiseutu, jonka väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2010 lähes 4,5 miljoonaa, on maan suurin taajama-alue.<ref>[http://www.world-gazetteer.com/wg.php?x=&men=gcis&lng=en&des=wg&geo=-228&srt=pnan&col=abcdefghinoq&msz=1500&pt=a&va=&srt=pnan Venezuela: metropolitan areas] World Gazetteer. Viitattu 26.6.2011 {{en}} {{404}}</ref> Varsinainen Caracasin kaupunki (vajaat kaksi miljoonaa asukasta) oli vasta maan toiseksi suurin kaupunki, kun suurin oli [[Maracaibo]] (2,6 miljoonaa asukasta). Muita yli miljoonan asukkaan kaupunkeja olivat [[Valencia (Venezuela)|Valencia]], [[Barquisimeto]] ja [[Ciudad Guayana]].<ref>[http://www.world-gazetteer.com/wg.php?x=1&men=gcis&lng=en&des=gamelan&geo=-228&srt=npan&col=abcdefghinoq&msz=1500&pt=c&va=&srt=pnan Venezuela: largest cities and towns and statistics of their population] World Gazetteer. Viitattu 26.6.2011 {{en}} {{404}}</ref>

⚫
Joulukuussa 2007 Venezuela siirtyi käyttämään ainoana maailmassa [[aikavyöhyke]]ttä, joka on 4½ tuntia jäljessä UTC-ajasta.<ref>[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/americas/7134927.stm Venezuela creates own time zone] BBC 9.12.2007 {{en}}</ref> Energiansäästö-syistä 2016 kelloja siirrettiin puoli tuntia eteenpäin USA:n harjoittaman taloussodan vaikutusten lieventämiseksi.

⚫
Venezuelassa vallitsee [[trooppinen ilmasto]], tavallisesti kuuma ja kostea, joskin korkeammalla on viileämpää. Caracasissa kuukauden keskimääräinen ylin lämpötila vaihtelee joulukuun 28 ja toukokuun 32 asteen välillä. Eniten sataa kesäkuusta lokakuuhun, yli sata millimetriä kuussa.<ref>[http://worldweather.wmo.int/135/c00288.htm Climatological information Caracas] WMO / Venezuela Air Force Weather Service {{en}}</ref>

⚫
Venezuelan Andien [[pilvimetsä|pilvimetsissä]] elää harvinainen [[silmälasikarhu]]. Venezuelan Amazonin ja Orinocon deltan sademetsissä ja joissa elää makeanveden delfiineitä, [[Orinoconkrokotiili|orinoconkrokotiileja]], [[anakondat|anakondia]], [[jättiläissaukko]]ja, [[jaguaari|jaguaareja]], [[hämähäkkiapinat|hämähäkkiapinoita]], [[laiskiaiset|laiskiaisia]], [[tapiirit|tapiireita]] ja harvinainen [[kynnetönmanaatti]]. Rannikon krokotiilit piileksivät mangrovemetsissä kuten [[Morrocoyn kansallispuisto|Morrocoyn]] ja [[Tacariguan kansallispuisto]]issa. Los Roquesin kansallispuisto tunnetaan merikilpikonnien suojelusta.<ref>[http://www.lostworldadventures.com/specialinterest/wildlife/venezuelawildlife.htm Venezuela Wildlife] Lost World Adventures {{en}} {{404}}</ref>


== Talous ==
== Talous ==
Rivi 176: Rivi 172:


Maassa on öljyn lisäksi rikkaat esiintymät hiiltä, rautaa, bauksiittia ja kultaa, sekä vesivoimaa ja timantteja.<ref name="CIA"/> Halpa energia on mahdollistanut raskaan teollisuuden kehittämisen ja maa on yksi suurimmista alumiinin tuottajista maailmassa.<ref>Murphy & Green, s. 354</ref>
Maassa on öljyn lisäksi rikkaat esiintymät hiiltä, rautaa, bauksiittia ja kultaa, sekä vesivoimaa ja timantteja.<ref name="CIA"/> Halpa energia on mahdollistanut raskaan teollisuuden kehittämisen ja maa on yksi suurimmista alumiinin tuottajista maailmassa.<ref>Murphy & Green, s. 354</ref>

⚫
Venäjä on myöntänyt Venezuelalle 2010-luvulla lainoja yhteensä yli kahdeksan miljardin edestä.<ref name=HS-PH/>

=== Energia ===
⚫
{{Pääartikkeli|[[Venezuelan energiapolitiikka]]}}

⚫
IEA:n mukaan Venezuela oli vuonna 2008 maailman 9. suurin öljyntuottajamaa (137 Mt, 3,5 % maailman tuotannosta) ja 10. suurin kivihiilen viejä (6 Mt). Venezuelan jalostettujen öljytuotteiden vienti vuonna 2007 oli 29 Mt (4. sija) ja kaikkien öljytuotteiden vienti 106 Mt (6.sija).<ref name=IEA2009>[http://www.iea.org/textbase/nppdf/free/2009/key_stats_2009.pdf Key world energy statistics 2009] IEA {{en}} {{404}}</ref><ref name="statoids">[http://www.statoids.com/uve.html States of Venezuela,] Statoids {{en}}</ref>

IEA:n mukaan Venezuela oli vuonna 2017 maailman 11. suurin öljyntuottajamaa (122,9 Mt), mutta kivihiilen tuotanto oli pudonnut 0.6 megatonniin ja vienti 0.4 megatonniin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://energyatlas.iea.org/#!/tellmap/2020991907/0 | Nimeke = Atlas of energy | Selite = myös alasivut | Julkaisu = IEA}}</ref>

Energiantuotannon huippu oli vuonna 2012, mistä se lähti jyrkkään laskuun.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.iea.org/countries/venezuela | Nimeke = Venezuela | Julkaisu = IEA}}</ref>


=== Ruoka- ja energiapula ===
=== Ruoka- ja energiapula ===
Rivi 182: Rivi 189:


Presidentti Chavezin vuodesta 2003 asettamat ruuan ja muiden tarvikkeiden asettamat hintakatot loivat ruoka- ja materiaalipulaa. Venezuelassa halvalla ostetut hyödykkeet kannatti myydä kalliilla muualla. Tämä synnytti salakuljetusta. Sosialisoitu maatila myös saattoi lakata toimimasta. Öljyn hinta laski 2008–2009. Vuonna 2010 maassa oli pulaa mm. sähköstä ja lihasta. Vuonna 2014 alkanut öljyn maailmanmarkkinahintojen romahdus pahensi tavarapulan ennen näkemättömäksi. Maassa oli vuonna 2016 pulaa lääkkeistä, ruuasta ja sähköstä.{{lähde}}
Presidentti Chavezin vuodesta 2003 asettamat ruuan ja muiden tarvikkeiden asettamat hintakatot loivat ruoka- ja materiaalipulaa. Venezuelassa halvalla ostetut hyödykkeet kannatti myydä kalliilla muualla. Tämä synnytti salakuljetusta. Sosialisoitu maatila myös saattoi lakata toimimasta. Öljyn hinta laski 2008–2009. Vuonna 2010 maassa oli pulaa mm. sähköstä ja lihasta. Vuonna 2014 alkanut öljyn maailmanmarkkinahintojen romahdus pahensi tavarapulan ennen näkemättömäksi. Maassa oli vuonna 2016 pulaa lääkkeistä, ruuasta ja sähköstä.{{lähde}}

Vuonna 2019 hyperinflaatio nousi 10 miljoonaan prosenttin. Vuosina 2013-2019 talous kutistui 65&nbsp;%:lla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.cnbc.com/2019/08/02/venezuela-inflation-at-10-million-percent-its-time-for-shock-therapy.html | Nimeke = Venezuela hyperinflation hits 10 million percent. ‘Shock therapy’ may be only chance to undo the economic damage | Ajankohta = 2019 | Julkaisu = CNBC}}</ref>


=== Liikenne ===
=== Liikenne ===
Rivi 192: Rivi 201:
{{Pääartikkeli|[[Venezuelan rikollisuus]]}}
{{Pääartikkeli|[[Venezuelan rikollisuus]]}}


Hugo Chávezin kausilla Venezuelasta tuli maailman väkivaltaisimpia paikkoja. Maassa tehdään murhia ja tappoja enemmän kuin veristä huumejengisotaa käyvässä Meksikossa. Chávezin aloittaessa vuonna 1999 Venezuelassa oli vain vähän henkirikoksia Latinalaisen Amerikan mittakaavassa. Sieppauksetkin ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.<ref name=hs161>Väkivalta kuristaa Venezuelaa" ja "Venezuelasta tuli murhien maa, Helsingin Sanomat 16.1.2013 sivut A3 ja B2.</ref>
Hugo Chávezin kausilla Venezuelasta tuli maailman väkivaltaisimpia paikkoja. Maassa tehdään murhia ja tappoja enemmän kuin veristä huumejengisotaa käyvässä Meksikossa. Chávezin aloittaessa vuonna 1999 Venezuelassa oli vain vähän henkirikoksia Latinalaisen Amerikan mittakaavassa. Sieppauksetkin ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.<ref name=hs161>"Väkivalta kuristaa Venezuelaa" ja "[https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002606439.html Venezuelasta tuli murhien maa], Helsingin Sanomat 16.1.2013 sivut A3 ja B2.</ref>


Rikollisuuden lisääntymisen syynä on virkamiesten korruptio, aseiden huono valvonta ja tehoton poliisi- ja oikeuslaitos. Lisäksi Venezuela on huumeiden kauttakulkumaa, jossa Kolumbian huumemafia toimii.<ref>[http://www.insightcrime.org/news-briefs/venezuela-21600-murders-2012 Venezuela with more than 21,600 murders in 2012: NGO] Jeremy McDermott, Insight Crime, 28.12.2012 {{en}}</ref>
Rikollisuuden lisääntymisen syynä on virkamiesten korruptio, aseiden huono valvonta ja tehoton poliisi- ja oikeuslaitos. Lisäksi Venezuela on huumeiden kauttakulkumaa, jossa Kolumbian huumemafia toimii.<ref>[http://www.insightcrime.org/news-briefs/venezuela-21600-murders-2012 Venezuela with more than 21,600 murders in 2012: NGO] Jeremy McDermott, Insight Crime, 28.12.2012 {{en}}</ref>
Rivi 223: Rivi 232:
Venezuela on osallistunut [[Venezuela olympialaisissa|olympialaisiin]] vuodesta 1932 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 12 mitalia taekwondosta, painonnostosta, nyrkkeilystä, ammunnasta, miekkailusta ja kolmiloikasta. Maan ainoat kultamitalistit ovat nyrkkeilijä [[Francisco Rodríguez]] ja miekkailija [[Rubén Limardo]].<ref>[http://www.sports-reference.com/olympics/countries/VEN/ Venezuela in Olympics] Sport reference. Viitattu 1.1.2011 {{en}}</ref>
Venezuela on osallistunut [[Venezuela olympialaisissa|olympialaisiin]] vuodesta 1932 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 12 mitalia taekwondosta, painonnostosta, nyrkkeilystä, ammunnasta, miekkailusta ja kolmiloikasta. Maan ainoat kultamitalistit ovat nyrkkeilijä [[Francisco Rodríguez]] ja miekkailija [[Rubén Limardo]].<ref>[http://www.sports-reference.com/olympics/countries/VEN/ Venezuela in Olympics] Sport reference. Viitattu 1.1.2011 {{en}}</ref>


Vuonna 2011 venezuelalainen [[Pastor Maldonado]] nousi [[Formula 1]] -sarjaan Williamsin kuljettajana. Hän otti uransa ensimmäisen F1-osakilpailuvoiton [[Espanjan Grand Prix 2012|Espanjan GP:ssä 2012]].
Vuosina 2011–2015 venezuelalainen [[Pastor Maldonado]] kilpaili [[Formula 1]] -sarjassa Williamsin ja Lotusin kuljettajana. Hän otti uransa ainoan F1-osakilpailuvoiton [[Espanjan Grand Prix 2012|Espanjan GP:ssä 2012]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.racefans.net/pastor-maldonado/ | Nimeke = Pastor Maldonado biography | Julkaisu = Racefans }}</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 5. huhtikuuta 2020 kello 16.01

Venezuelan bolivariaaninen tasavalta
República Bolivariana de Venezuela
Venezuelan lippu
lippu vaakuna

Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti Kiistanalainen
Pääkaupunki Caracas
10°30′N, 66°55′W
Muita kaupunkeja Maracaibo
Pinta-ala
– yhteensä 912 050[1] (sijalla 33)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2012) 28 047 938[1] (sijalla 45)
– väestötiheys 27
– väestönkasvu 1,5[1] (2010)
Viralliset kielet espanjan kieli
Valuutta Venezuelan bolívar (VEF)
BKT (2009)
– yhteensä 348,8 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 32)
– per asukas 13 000 USD
HDI (2019) 0,711[2] (sijalla 113)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4[1]
– teollisuus 37[1]
– palvelut 59[1]
Aikavyöhyke UTC-4
Itsenäisyys
 – Espanjasta
5. heinäkuuta 1811
Lyhenne VE
Kansainvälinen
suuntanumero		 +58
Tunnuslause ei ole, aikaisemmin Dios y Federación (Jumala ja Liittovaltio)
Kansallislaulu ”Gloria al bravo pueblo”

Venezuelan bolivariaaninen tasavalta (esp. República Bolivariana de Venezuela) eli Venezuela on valtio Etelä-Amerikassa, Karibianmeren rannalla. Sen rajanaapurit ovat Brasilia etelässä, Guyana idässä ja Kolumbia lännessä. Vuosina 1522–1821 Venezuela oli espanjalaisten siirtomaa, ja se itsenäistyi nykyisen kansallissankarinsa Simón Bolívarin kampanjan ansiosta. Öljyteollisuus on tuonut maalle vaurautta 1920-luvulta alkaen.

Öljytulojen varassa elävän maan talouden yleinen kehitys kuitenkin laiminlyötiin ja erityisesti maata vuodesta 1999 kuolemaansa saakka vuoteen 2013 johtaneen presidentti Hugo Chávezin kunnianhimoiset sosiaaliset uudistukset saivat yhdessä öljyn hinnan halpenemisen kanssa aikaan pitkällisen ja alati syvenevän talouskriisin etenkin hänen seuraajansa Nicolás Maduron kaudella. Myös itsevaltaisista menetelmistä ja laajamittaisesta korruptiosta syytetyn Maduron syrjäyttämiseen pyrkivät Venezuelan protestit 2014–2019 ovat laukaisseet maassa myös vaikean poliittisen kriisin joka on johtanut miljoonien ihmisten pakenemiseen maasta.

Ulkopolitiikassa Venezuela keskittyy yhteistyöhön muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden ja OPECin sekä Kiinan ja Venäjän kanssa.

Nimi

Venezuelan nimen alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa, jotka pohjautuvat espanjalaisiin lähteisiin. Suositumman teorian mukaan Venezuela tarkoittaisi pientä Venetsiaa. Toisen teorian mukaan nimi juontaa juurensa alkuperäisasukkaiden kieleen, jonka puhujat kutsuivat itseään veneciuelaeiksi.[3]

Maantiede

Venezuelan kartta
Venezuelan kartta
Angelin putoukset.
Kukenanvuori.

Venezuelan maasto on vaihtelevaa. Maan luoteisosissa on Andien koillisimmat osat, korkein kohta on Pico Bolivar, jonka korkeus on 5 007 metriä. Luoteessa ovat myös Maracaibojärveä ympäröivät alangot sekä Venezuelanlahti. Maan keskiosa on tasankoa, joka tunnetaan nimellä llanos; tasangot jatkuvat Kolumbian rajalta Orinocojoen laaksoon idässä. Etelässä on Guyanan ylänkö, josta löytyy muun muassa Angelin putoukset, maailman korkein vesiputous.[4] Karibialla Venezuelaan kuuluu mm. Los Roquesin saaristo, joka koostuu useista pienistä saarista. Saaristo on kansallispuisto.[5]

Caracasin pääkaupunkiseutu, jonka väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2010 lähes 4,5 miljoonaa, on maan suurin taajama-alue.[6] Varsinainen Caracasin kaupunki (arvio vuodelle 2019 runsaat kaksi miljoonaa asukasta) oli vasta maan toiseksi suurin kaupunki, kun suurin oli Maracaibo (2,6 miljoonaa asukasta). Muita yli miljoonan asukkaan kaupunkeja olivat Valencia ja Barquisimeto.[7]

Joulukuussa 2007 Venezuela siirtyi käyttämään ainoana maailmassa aikavyöhykettä, joka oli 4½ tuntia jäljessä UTC-ajasta.[8] Energiansäästö-syistä 2016 kelloja siirrettiin puoli tuntia eteenpäin.[9]

Venezuelassa vallitsee trooppinen ilmasto, tavallisesti kuuma ja kostea, joskin korkeammalla on viileämpää. Caracasissa kuukauden keskimääräinen ylin lämpötila vaihtelee joulukuun 28 ja toukokuun 32 asteen välillä. Eniten sataa kesäkuusta lokakuuhun, yli sata millimetriä kuussa.[10]

Venezuelan luonto on erityisen monipuolinen, maassa on tavattu lähes 1500 lintulajia, 350 nisäkäslajia ja kymmeniä tuhansia kasvilajeja. Niitä suojelemaan on perustettu 43 kansallispuistoa, jotka kattavat yli viidesosan maan pinta-alasta. 2000-luvun talouskriisin aikana puistojen tila on huonontunut hälyttävästi, kun puistot menettävät sekä budjettirahoitusta että matkailutuloja.[11]

Venezuelan Andien pilvimetsissä elää harvinainen silmälasikarhu. Venezuelan Amazonin ja Orinocon deltan sademetsissä ja joissa elää makeanveden delfiineitä, orinoconkrokotiileja, anakondia, jättiläissaukkoja, jaguaareja, hämähäkkiapinoita, laiskiaisia, tapiireita ja harvinainen kynnetönmanaatti. Rannikon krokotiilit piileksivät mangrovemetsissä kuten Morrocoyn ja Tacariguan kansallispuistoissa. Los Roquesin kansallispuisto tunnetaan merikilpikonnien suojelusta.[12]


Historia

Varhaishistoria

Muinaisen timoto-cuica-heimon raunioituneita asumuksia Méridan osavaltiossa.

Ensimmäiset ihmiset olivat saapuneet nykyisen Venezuelan alueelle 6 000–13 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Asukkaita tuli kolmesta suunnasta: idästä (nykyisen Guyanan suunnasta) etelästä (nyky-Brasiliasta) ja pohjoisesta (Antilleilta). He harjoittivat maanviljelyä, metsästystä ja kalastusta.[13] Kristoffer Kolumbus rantautui kolmannella matkallaan 1498 ensimmäisen kerran Amerikan mantereelle, Venezuelaan. Espanjalaiset perustivat Venezuelaan vuonna 1522 ensimmäisen pysyvän siirtokuntansa Etelä-Amerikassa. Espanjalaisia kiinnostivat ensin rannikon helmet ja jalometallit, myöhemmin orjien saatavuus. 1620-luvulta alkaen kaakao muodostui tärkeäksi vientituotteeksi. Maan valloittaminen eteni hitaasti, eivätkä konkistadorit käyneet kaikkialla nykyisen Venezuelan alueella. Sen sijaan lähetyssaarnaajat etenivät 1600- ja 1700-luvuilla toimeliaasti jokilaaksoja pitkin. Venezuelaa hallittiin osana Uuden-Granadan varakuningaskuntaa.[14]

Itsenäisyys

Boyacan taistelu 1819.

Venezuela julistautui itsenäiseksi 1811 ja taisteluiden jälkeen Espanja tunnusti Venezuelan vuonna 1821. Itsenäisyyskampanjan merkittävä vaikuttaja oli Simón Bolívar, jonka mukaan maan viralliseen nimeen on otettu sana Bolivariana. Nykyiset valtiot Venezuela, Kolumbia, Panama ja Ecuador muodostivat Suur-Kolumbian vuoteen 1829 saakka, jolloin Venezuela erosi liitosta ja muuttui itsenäistyi.[15]

1800- ja 1900-luvut olivat pääosin poliittisesti epävakaita, diktaattorit hallitsivat aika ajoin ja maassa oli vallankumouksellista toimintaa. Maa vaurastui 1920-luvulla, kun perustettiin öljyteollisuus.[16] Vuosina 1870–1888 vallassa oli Antonio Guzman Blanco, joka uudisti infrastruktuuria ja houkutteli ulkomaisia sijoittajia. Vuosina 1908–1935 vallassa oli diktaattori Juan Vicente Gomez. Sinä aikana maasta tuli maailman suurin öljyn viejä.[17]

Vuodesta 1958 lähtien Venezuelassa on vallinnut jonkinlainen siviilidemokratia.[18] 1970-luvulla talous kukoisti, kun öljyn hinta nousi. Öljy- ja terästeollisuus kansallistettiin. 1980-luvulla öljyn hinnan laskun myötä tulivat talousongelmat, ja maa sai vuonna 1989 Maailmanpankilta lainaa.[17] Presidentti Carlos Andrés Pérez alkoi toteuttaa suuria taloudellisia uudistuksia, joita IMF oli vaatinut. Uudistuksiin sisältyivät ”raju devalvaatio, kaupan ja sijoitusten rajoitusten purkaminen sekä välittömimmin kansalaisiin vaikuttanut valtion tukien poisto monilta perustuotteilta (esimerkiks sähköltä, polttoaineelta, leivältä ja maidolta)”. Pérezin kaudella hinnat nousivat jyrkästi. Seurauksena oli väkivaltaisia mielenosoituksia, jotka laajenivat maanlaajuisiksi levottomuuksiksi vuonna 1989. Hallitus kukisti mielenosoitukset kovilla otteilla, mikä johti satoihin kuolonuhreihin. Tapausta kutsutaan Caracazoksi. Kansallistettuja aloja yksityistettiin jälleen useita kuolonuhreja vaatineen Caracazon jälkeen[19]. 1990-luvun alussa Pérezin hallintoa pidettiin laajalti korruptoituneena, ja vuonna 1992 joukko sotilaita yritti kaapata Péreziltä vallan. Kaappaus epäonnistui. Vallankaappausta yrittäneiden joukossa oli operaatiota johtanut Hugo Chávez, joka valittiin presidentiksi vuonna 1998[20].

2000-luku: Chávezin sosialismia

Hugo Chávez oli Venezuelan presidentti vuodesta 1999 kuolemaansa saakka maaliskuuhun 2013.

Vuodesta 1999 kuolemaansa saakka, vuoteen 2013, maata hallinnut presidentti Hugo Chávez lupasi poistaa maasta korruption ja tasata tuloeroja. Hän aloitti lukuisia sosiaalisia ohjelmia ja toteutti sosialistista talouspolitiikkaa valtapuolue PSUV:n johdossa. Hän poistatutti presidentin kausirajoituksen, ja hänen kauttaan leimaa tyypillinen autoritaarinen kehitys, jossa valta on keskitetty, vastustajia vaiennetaan väkivalloin ja suuri osa varallisuudesta kavalletaan tavalla tai toisella.[21] Chavezin kaudelle osui korkean öljynhinnan kausi, joka lisäsi valtion tuloja windfall-tyyppisesti. Maan oma tuotanto romahti muun muassa maatilojen ja yritysten kansallistamisten myötä, ja seurauksena oli pulaa ja rikollisuuden kasvu.lähde?

Vuonna 1999 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jossa muun muassa päätettiin maan uudeksi viralliseksi nimeksi Venezuelan bolivariaaninen tasavalta.[22] Presidentin ja armeijan valtaa lisättiin. Edistykselliseksi tarkoitetulla perustuslailla tiukennettiin valtion otetta öljyteollisuudesta, rajoitettiin keskuspankin itsenäisyyttä, ja siihen sisältyi lupaus valtion maksamasta eläkkeestä jokaiselle. Varoituksen sanoja tuli eri tahoilta.[23]

Vuonna 2002 maassa yritettiin Chávezin vastaista vallankaappausta.[17] Venezuelan viranomaiset syyttivät Yhdysvaltoja vallankaappausyrityksen tukemisesta. Yhdysvallat ilmaisi tukensa vallankaappauksen yrittäjille tapahtumahetkellä, mutta on kiistänyt varsinaisen osallisuutensa siihen.[24]

Oppositio vaati Chávezin jatkosta kansanäänestystä, joka järjestettiin vihdoin 2004. Chávez voitti äänestyksen. Vuonna 2005 Chávez toteutti maareformin. Vuonna 2006 hänet valittiin uudelleen 63 prosentin kannatuksella. Vuonna 2007 ilmoitettiin öljyprojektien ja 2008 pankkien kansallistamisesta.[17] Presidentti Hugo Chávez ilmoitti maan pyrkivän sosialismiin.[25] Vuonna 2009 Venezuelan talous taantui, kun öljyn hinta laski. Chavez uskoi taantuman olevan nopeasti ohi.lähde?

Chávezin aikana äärimmäinen köyhyys, lapsikuolleisuus ja lukutaidottomuus vähenivät, mutta toisaalta rikollisuus kasvoi räjähdysmäisesti, talouden hoito oli tuhlailevaa ja korruptio vaivasi maata[26][27].

Maduron aika

Protestoijia Caracasissa maaliskuussa 2014.

Edeltäjänsä tavoin vaalikampanjassa sosialistina esiintynyt Chavezin varapresidentti Nicolas Maduro voitti Chavezin kuoleman jälkeen järjestetyt presidentinvaalit. Oikeisto-oppositio väitti 55 prosentin ääniosuutta vilpilliseksi. Maduro jatkoi Chávezin sisä- ja ulkopolitiikkaa. Hän pyrki luomaan Venezuelaan sosialismia, ja hänen hallitus syytti Yhdysvaltoja taloussodasta ja Venezuelan asioihin sekaantumisesta. Venezuela lämmitti suhteet Venäjään ja Kiinaan. Välit Kolumbiaan ovat olleet jännittyneet erityisesti rajakysymyksen takia. Maduro määräsi Kolumbian vastaisen rajan suljettavaksi elokuussa 2015. Tällä pyrittiin Maduron mukaan patoamaan kolumbialaisten salakuljettajien pääsyä maahan. Heitä hän syyttää ruokatavaran hamstrauksesta, mikä Maduron mukaan oli osatekijä ruokapulan synnyssä. Maasta karkotettiin yli tuhat kolumbialaista. Ilmassa oli Time-lehden mukaan kolumbialaisiin kohdistuvaa muukalaisvastaisuutta.[28]. Venezuela oli Maduron aikana yksi maailman korruptoituneimpia maita. Kun kansa köyhtyi, kenraalit hankkivat omaisuuksia kansallistetuilla yrityksillä. Ainakin jotkut Maduron hallinnon kenraalit harjoittivat rehellisen liiketoiminnan lisäksi myös huumekauppaa[29].

Öljyn hinnan laskiessa Venezuelan talous alkoi vuonna 2014 supistua, ja pula ja inflaatio vaivasivat kansalaisia. Pulaa oli vuonna 2016 kaikesta: ruoasta, lääkkeistä ja sähköstä. Sähköpula johtui kuivuudesta. Myös väkivaltarikollisuus oli yleistä. Oikeisto-oppositio voitti parlamenttivaalit vuoden 2015 lopussa, ja seurauksena oli sosialistien ja oikeiston välinen valtataistelu. Maduron kansansuosio alkoi huveta, kun Venezuelan talous syöksyi. Oppositio järjesti 2014–2017 mielenosoituksia ja väkivaltaisia protesteja, jotka hallitus kukisti kovin ottein[30]. Maduron kansansuosio laski niin, että kesällä 2015 Maduroa kannatti enää noin neljännes äänestäjistä, ja oppositio voitti parlamenttivaalit. Vuonna 2016 Maduro julisti maan taloudelliseen poikkeustilaan, kun ruoka-, energia- ja tavarapula pahenivat[31]. Parlamentti oli opposition valvoma. Vuonna 2017 Maduron hallitus pyrki julkisesti ainakin kahteen otteeseen neutraloimaan parlamentin[32][33]. Oppositio aloitti mielenosoitukset osoittaakseen tyytymättömyyden korkeisiin hintoihin ja elintarvikepulaan.[34]. Sotilaat ampuivat viikkoja kestäneissä mielenosoituksissa ja mellakoissa kymmeniä protestoijia. Venezuela erosi OAS:sta, koska sanoi sen sekaantuvan maan asioihin[35]. Maduro päätti 2017 valita perustuslakia säätävän valtuuston. Sen tarkoituksena oli eliminoida oppositio ja ratkaista poliittinen kriisi. Lisäksi sen tarkoitus oli varmistaa Maduron valta[36]. Oppositio järjesti epävirallisen kansanäänestyksen[37], jossa ylivoimainen enemmistö vastusti Maduron suunnitelmaa uudesta perustuslaista. Virallisia perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja varjostivat levottomuudet ja oppositiohahmojen pidätykset[38][39]. Länsimaat tuomitsivat Maduron järjestämät yksipuoliset vaalit. Yhdysvallat määräsi pakotteita[40]. Jo alun alkaen epäreiluja vaaleja pidettiin lisäksi vilpillisinä[41].

Maduro voitti vuonna 2018 myös presidentinvaalit, joissa alle puolet äänesti,[42] ja joita pidetään yleisesti epädemokraattisina.[43] Enin osa Väli- ja Etelä-Amerikan maista veti tukensa Madurolta[44]. Maduro astui virkaansa vuoden 2019 alussa. Oppositio vastasi tähän järjestämällä protesteja ja julistamalla johtajansa maan väliaikaiseksi presidentiksi[45][46]. Tammikuun 23. päivänä parlamentin puhemies Juan Guaidó julistautui maan väliaikaiseksi presidentiksi, ja häntä asettuivat julkisesti tukemaan Yhdysvallat presidentti Donald Trumpin johdolla. Myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk otti kantaa Guaidón puolesta. Myös Suomi tukee Guaidóa. Venezuelan asevoimat ovat pääosin pysyneet uskollisina Madurolle, joka katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin.[43][47] Suurvalloista erityisesti Kiina ja Venäjä ovat edelleen tukeneet Maduroa eivätkä Guaidón pyrkimykset tämän syrjäyttämiseksi ole tuottaneet ainakaan välitöntä tulosta.[48]

Huhtikuussa 2019 taloustieteilijät Mark Weisbrot ja Jeffrey Sachs arvioivat, että Yhdysvaltojen Venezuelalle asettamien pakotteiden vuoksi oli kuollut yli 40 000 venezuelalaista.[49]

Politiikka

Venezuelan hallituksen lainsäädäntörakennus Caracasissa.

Venezuelan presidentti valitaan yleisellä kansanäänestyksellä joka kuudes vuosi. Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja. Pääministeriä ei ole. Aiemmin sama henkilö voitiin valita presidentiksi enintään kahdelle peräkkäiselle kaudelle, mutta tämä pykälä kumottiin kansanäänestyksessä vuonna 2009[50]. Presidentti nimittää varapresidentin ja hallituksen koon sekä koostumuksen. Presidentti voi myös pyytää parlamenttia harkitsemaan uudelleen osia laeista, jos hän vastustaa niitä, mutta parlamentti voi jättää ne huomiotta yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.

Venezuelan parlamentti on yksikamarinen ja nimeltään Asamblea Nacional (Kansalliskokous). Sen 165 jäsentä (kolme paikkaa on varattu alkuperäiskansoille) valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kausiksi. Vuonna 2010 valitussa parlamentissa hallituksen kannattajilla on 98 paikkaa, oppositiolla 65.[1]

Parlamentti valitsee korkeimman oikeuden jäsenet yhdeksi 12 vuoden pituiseksi kaudeksi.[1]

The Economistin mukaan Chávezin Venezuela noudatti Sudanin, Zimbabwen ja muiden tavoin autoritaarisen demokratian mallia, joka yhdistää muodollisen demokraattiseen mandaattiin populistisen sosialismin ja USA-vastaisuuden. Chávez on ”alistanut oikeuslaitoksen, tyrannisoinut tiedotusvälineitä ja ahdistellut oppositiota” muttei silti ole saanut oppositiota yhtä nujerretuksi kuin Iran, Venäjä tai Kuuba.[51]

Sensuuri

Chávezin aikana maan hallinto on rajoittanut ilmaisuvapautta puuttumalla tiedotusvälineiden omistukseen ja ohjelmien sisältöön. Chávez liittolaisineen on säätänyt tiedonvälityslain, jonka nojalla tiedotusvälineitä voidaan summittaisesti sulkea epämääräisten ”kiihotus”-syytösten perusteella.[52]

Toukokuussa 2007 Chávez jätti uusimatta maan vanhimman ja katsotuimman yksityisen TV-kanavan RCTV:n lisenssin käyttää valtakunnanverkkoa. Suositun RCTV:n sulkeminen aiheutti laajoja protesteja niin Venezuelassa kuin ulkomaillakin. Jopa yli 75 prosenttia venezuelalaisista vastusti kanavan poisjäämistä. RCTV palasi ruutuihin maksullisena satelliitti- ja kaapelikanavana heinäkuussa 2007.[53]lähde tarkemmin?

Elokuun alussa 2009 Chávezin hallinto sulki 13 yksityistä radioasemaa ja 23 muuta asemaa oli tarkoitus sulkea pian. Yhteensä 240:ä asemaa uhkasi sulkeminen. Chávez aikoi siirtää toimiluvat tukijoilleen. Hän myös uhkasi sulkea Globovisionin, joka on ainoa jäljellä oleva TV-asema, joka ei ole Chávezin tukijoiden hallinnassa. Human Rights Watch:n Jose Miguel Vivanco kuvasi toimintaa kattavimmaksi hyökkäykseksi sananvapautta vastaan Chávezin valtaannousun jälkeen ja sanoi Venezuelan olevan Kuuban ohella ainoa alueen maista, joka osoittaa niin räikeää piittaamattomuutta ilmaisuvapauden yleismaailmallisia periaatteita kohtaan.[54]


Osavaltiot

Venezuelan osavaltiot
Pääartikkeli: Venezuelan osavaltiot

Venezuela on jaettu 23 osavaltioon, pääkaupunkialueeseen (Caracas) ja yhteen liittovaltiolliseen alueeseen. Osavaltiot on jaettu 335 kuntaan (municipios), jotka on vielä jaettu 1 084 alueeseen (parroquias).[55]

Osavaltiot (pääkaupunki suluissa) ovat:[56]

  1. Amazonas (Puerto Ayacucho)
  2. Anzoátegui (Barcelona)
  3. Apure (San Fernando de Apure)
  4. Aragua (Maracay)
  5. Barinas (Barinas)
  6. Bolívar (Ciudad Bolívar)
  7. Carabobo (Valencia)
  8. Cojedes (San Carlos)
  9. Delta Amacuro (Tucupita)
  10. Falcón (Coro)
  11. Guárico (San Juan De Los Morros)
  12. Lara (Barquisimeto)
  1. Mérida (Mérida)
  2. Miranda (Los Teques)
  3. Monagas (Maturín)
  4. Nueva Esparta (La Asunción)
  5. Portuguesa (Guanare)
  6. Sucre (Cumaná)
  7. Táchira (San Cristóbal)
  8. Trujillo (Trujillo)
  9. Yaracuy (San Felipe)
  10. Vargas (La Guaira)
  11. Zulia (Maracaibo)
  12. Liittovaltiollinen alue

Talous

Pääartikkeli: Venezuelan talous

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venezuelan talous muuttui maatalouskeskeisestä öljykeskeiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen maa oli 15 vuoden ajan maailman tärkein öljynviejä, kunnes Persianlahden maat sivuuttivat sen. Venezuela oli perustamassa OPECia 1959. Öljytulot kattavat noin kolmanneksen maan bruttokansantuotteesta, 95 % vientituloista ja yli puolet hallinnon kustannuksista.[1]

1970-luvulla öljy toi tuloja maalle, niin että rahaa riitti suorastaan kerskakulutukseen. Muut tärkeät tuotannon alat unohdettiin kokonaan. Elintarvikkeita maa ei tuottanut omaan kulutukseensa 1980-luvun alussa läheskään tarpeeksi. Nyt tilanne on jo vähän parempi, mutta omavaraisuuteen ei ole vielä päästy: elintarvikkeista tuodaan kaksi kolmannesta ulkomailta. Maataloustuotteista Venezuela vie ulkomaille tupakkaa, kalaa, hedelmiä, kaakaota ja näistä jalostettuja tuotteita.[18]

Maassa on öljyn lisäksi rikkaat esiintymät hiiltä, rautaa, bauksiittia ja kultaa, sekä vesivoimaa ja timantteja.[1] Halpa energia on mahdollistanut raskaan teollisuuden kehittämisen ja maa on yksi suurimmista alumiinin tuottajista maailmassa.[57]

Venäjä on myöntänyt Venezuelalle 2010-luvulla lainoja yhteensä yli kahdeksan miljardin edestä.[43]

Energia

Pääartikkeli: Venezuelan energiapolitiikka

IEA:n mukaan Venezuela oli vuonna 2008 maailman 9. suurin öljyntuottajamaa (137 Mt, 3,5 % maailman tuotannosta) ja 10. suurin kivihiilen viejä (6 Mt). Venezuelan jalostettujen öljytuotteiden vienti vuonna 2007 oli 29 Mt (4. sija) ja kaikkien öljytuotteiden vienti 106 Mt (6.sija).[58][55]

IEA:n mukaan Venezuela oli vuonna 2017 maailman 11. suurin öljyntuottajamaa (122,9 Mt), mutta kivihiilen tuotanto oli pudonnut 0.6 megatonniin ja vienti 0.4 megatonniin.[59]

Energiantuotannon huippu oli vuonna 2012, mistä se lähti jyrkkään laskuun.[60]

Ruoka- ja energiapula

Ruoka- ja materiaalipulan seurauksena tyhjentyneitä hyllyjä venezuelalaisessa marketissa.
Pääartikkeli: Venezuelan pula

Presidentti Chavezin vuodesta 2003 asettamat ruuan ja muiden tarvikkeiden asettamat hintakatot loivat ruoka- ja materiaalipulaa. Venezuelassa halvalla ostetut hyödykkeet kannatti myydä kalliilla muualla. Tämä synnytti salakuljetusta. Sosialisoitu maatila myös saattoi lakata toimimasta. Öljyn hinta laski 2008–2009. Vuonna 2010 maassa oli pulaa mm. sähköstä ja lihasta. Vuonna 2014 alkanut öljyn maailmanmarkkinahintojen romahdus pahensi tavarapulan ennen näkemättömäksi. Maassa oli vuonna 2016 pulaa lääkkeistä, ruuasta ja sähköstä.lähde?

Vuonna 2019 hyperinflaatio nousi 10 miljoonaan prosenttin. Vuosina 2013-2019 talous kutistui 65 %:lla.[61]

Liikenne

Moottoritietä Caracasissa.

Venezuelassa on 409 lentopaikkaa, joista viidellä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Maan kansallinen lentoyhtiö on Conviasa. Rautateitä on 806 km, ja Orinocojoella on 400 km sisävesiväylää. Satamakaupungit ovat La Guaira, Maracaibo, Puerto Cabell ja Punta Cardon. Venezuelan lähivesillä liikkuvia on varoitettu merirosvojen hyökkäyksistä.[1]

Rautateillä ja jokireiteillä ei ole matkustajaliikennettä, joten maan sisällä liikutaan paljon linja-autoilla. Kaikissa suurkaupungeissa on paikallisbusseja ja Caracasissa myös metro.[62]

Rikollisuus

Pääartikkeli: Venezuelan rikollisuus

Hugo Chávezin kausilla Venezuelasta tuli maailman väkivaltaisimpia paikkoja. Maassa tehdään murhia ja tappoja enemmän kuin veristä huumejengisotaa käyvässä Meksikossa. Chávezin aloittaessa vuonna 1999 Venezuelassa oli vain vähän henkirikoksia Latinalaisen Amerikan mittakaavassa. Sieppauksetkin ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.[63]

Rikollisuuden lisääntymisen syynä on virkamiesten korruptio, aseiden huono valvonta ja tehoton poliisi- ja oikeuslaitos. Lisäksi Venezuela on huumeiden kauttakulkumaa, jossa Kolumbian huumemafia toimii.[64]

Kansalaisjärjestön tilastojen mukaan vuonna 1998 henkirikoksia oli 4 550 mutta vuonna 2012 jo 21 000. Hallitus lakkasi vuonna 2004 julkaisemasta tietoja. Vuonna 2009 henkirikoksia oli 100 000 asukasta kohden 49, Suomessa 2,2 (2010), mikä sekin on korkea luku Euroopassa.[63]

Sosiologi Roberto León Briceñon mukaan lähinnä köyhät tappavat toisiaan, vaikka hallitus väittää sitä luokkataisteluksi. Panssaroidut autot ja rynnäkkökiväärin kestävät ovet ovat nousseet myyntimenestyksiksi, mutta vain rikkailla on varaa turvallisuuteen.[63]

Väkivaltarikollisuus kasvoi yhä Maduron presidenttikaudella, niin että murhia tehtiin noin 25 000 vuonna 2014. Tämä kasvoi vuoden 2014 keskivaiheilta vuoden 2015 puoliväliin 7 %.[65]

Väestö

Caracasin slummeja.

Venezuelassa on lukuisia kansanryhmiä, intiaaneja, espanjalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä sekä 1900-luvulla maahan muuttaneita italialaisia, portugalilaisia, arabeja, saksalaisia ja muista ympäröivistä Etelä-Amerikan maista tulleita. Vuonna 2010 noin 93 % väestöstä asui kaupunkimaisissa olosuhteissa. Virallinen kieli on espanja, mutta maassa on myös lukuisia omaperäisiä murteita ja kieliä sekä siirtolaisten mukanaan tuomia kieliä ja murteita. Vuoden 2017 latinobarometri kyselyssä 67 % väestöstä on katolisia, 18 % protestantteja, 2 % muita uskontoja ja 13 % uskonnottomia.[66]

Vuosina 1996–2006 maassa raportoitiin noin 40 000 AIDS-tapausta. Vuonna 2006 ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 29 000 henkeä, mutta sitä sai vain puolet heistä, noin 15 000 henkeä. Lääkitystilanne on parantunut, seuraavana vuonna hoitoa sai jo 23 000 henkeä, mutta todellisista tarvitsijoiden määristä tai viruksen kantajista on huonosti tietoa saatavana.[67]

Vuonna 2018 Venezuelan yhteiskunnallinen sekasorto oli aiheuttanut Amerikan mantereiden pahimman pakolaiskriisin, jossa köyhiä kansalaisia pakeni maasta. Helmikuuhun mennessä Kolumbiaan oli virallisten lukujen mukaan paennut 600 000 venezuelalaista. Lisäksi pako oli kiihtynyt maateitse Brasiliaan sekä meriteitse pienaluksilla Karibian saarivaltioihin, jolloin osa pakoa yrittäneistä on hukkunut. Epävirallisten arvioiden mukaan pakolaisia oli yhteensä yli miljoona. Lisäksi edellisinä vuosina Venezuelasta oli lähtenyt arviolta noin kaksi miljoonaa ihmistä laillisesti etenkin Yhdysvaltoihin.[68]

Kulttuuri

Etniset ryhmät, valkoiset, intiaanit, mustat ja mestitsit eli pardot ovat pysyneet paljolti erillään. Kansalliseen perinteeseen on kuulunut valkoisen ryhmän ylemmyys muihin nähden. Valkoiset ja pardot asuvat kaupungeissa, intiaanit Amazonasin alueella ym. syrjäisillä rajaseuduilla ja mustat Karibianmeren rannikolla.[69] Maassa on yhä n. 50 alkuperäiskansaa, ja alkuperäisistä kielistä on yhä elossa n. 30. Alkuperäiskansoista suurin on Paraguanán niemimaalla, osittain Kolumbian puolella asuva wayuu-kansa (guajirot). Vuonna 1999 uudistetun perustuslain myötä Venezuelan alkuperäiskansojen oikeudet paranivat. Oikeuksien, kuten omalla äidinkielellä tarjotun alkuopetuksen toteutumiseen käytännössä on silti vielä matkaa.[70] Alkuperäiskansat ovat kuitenkin ottaneet koulutustaan omiin käsiinsä mm. perustamalla oman yliopiston, Universidad Indígena de Venezuelan.[71]

Ruokaperinteeseen kuuluu tukeva aamiainen, runsas lounas ja kevyt illallinen. Omaleimaisin ruokalaji on arepa eli eräänlaiset maissijauhosämpylät, joita syödään täytettyinä välipaloiksi ja aterioilla lisukkeina.[69]

Venezuela on suuri telenovela-tyyppisten televisiosarjojen tuottajamaa. Niitä on tehty kymmeniä.[72] Toisin kuin esimerkiksi Kolumbiassa tai Brasiliassa, Venezuelan telenoveloissa ei käsitellä ajankohtaisia aiheita vaan ne ovat puhdasta viihdettä.[73] Venezualalaisia telenoveloita viedään runsaasti ulkomaille, vuoteen 1993 mennessä niitä oli esitetty 38 maassa. Sarja Cara sucia (likanaama) on noussut espanjankielisten katsojatilastojen kärkeen Yhdysvalloissa.[74]

Urheilu

Venezuelan jalkapallomaajoukkue on menestynyt muihin Etelä-Amerikan joukkueisiin verrattuna huonosti: se ei ole koskaan selviytynyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin, ja on Ecuadorin ohella ainoa, joka ei ole voittanut Copa Américaa. Joulukuussa 2010 se oli FIFAn rankingissa sijalla 60.[75]

Venezuela on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1932 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 12 mitalia taekwondosta, painonnostosta, nyrkkeilystä, ammunnasta, miekkailusta ja kolmiloikasta. Maan ainoat kultamitalistit ovat nyrkkeilijä Francisco Rodríguez ja miekkailija Rubén Limardo.[76]

Vuosina 2011–2015 venezuelalainen Pastor Maldonado kilpaili Formula 1 -sarjassa Williamsin ja Lotusin kuljettajana. Hän otti uransa ainoan F1-osakilpailuvoiton Espanjan GP:ssä 2012.[77]

Lähteet

  • Murphy, Alan & Green, Dan: Venezuela handbook. Footprint Travel Guides, 2002. ISBN 9781903471418. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Venezuela The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Tinker-Salas, Miguel: Venezuela: What Everyone Needs To Know, s. 17–19. OUP USA, 2015. Google-kirjat. (englanniksi)
  4. ↑ Geography Venezuela: A Country Study. Library of Congress, 1990 (englanniksi)
  5. ↑ Los Roques Archipelago Los Roques Archipelago National Park (englanniksi)
  6. ↑ Venezuela: metropolitan areas World Gazetteer. Viitattu 26.6.2011 (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  7. ↑ Major Cities Citypopulation. Viitattu 5.4.2020.
  8. ↑ Venezuela creates own time zone BBC 9.12.2007 (englanniksi)
  9. ↑ Clocks to Go Forward Permanently in Venezuela Time and Date. 2016. Viitattu 5.4.2020.
  10. ↑ Climatological information Caracas WMO / Venezuela Air Force Weather Service (englanniksi)
  11. ↑ Kim O'Connell: Traveler Special Report: Venezuela's Imperiled National Parks National Parks Traveler. 2019. Viitattu 5.4.2020.
  12. ↑ Venezuela Wildlife Lost World Adventures (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  13. ↑ Before Discovery History of Venezuela: First Part Venezuela Tuaya (englanniksi)
  14. ↑ Discovery and Conquest
    Spanish Colonial Life Venezuela: A Country Study. Library of Congress. (englanniksi)
  15. ↑ The Epic of Independence Venezuela: A Country Study. (englanniksi)
  16. ↑ Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 10. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  17. ↑ a b c d Timeline Venezuela BBC News (englanniksi)
  18. ↑ a b Background Note: Venezuela (Previous editions) 2010. US Department of State. Viitattu 14.12.2014. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  19. ↑ Valtonen Pekka: Latinalaisen Amerikan historia, s. 399-400. Gaudeamus.
  20. ↑ Chavez marks his failed coup BBC News. 4.2.2002. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Taskut täyteen köyhien nimissä - Chavezin perintö Venezuelassa yle.fi. Viitattu 18.3.2016.
  22. ↑ Constitution of the Bolivarian Republic of Venezuela Venezuelan Analysis (englanniksi)
  23. ↑ New constitution for Venezuela, BBC 1999 (englanniksi)
  24. ↑ Venezuela coup linked to Bush team Observer Worldview Guardian 2002 (englanniksi)
  25. ↑ Venezuela's Chavez: Socialism Still Our Goal Venezuelan Analysis 2008 (englanniksi)
  26. ↑ Sedghi, Ami: How did Venezuela change under Hugo Chávez? The Guardian. 6.3.2013. Viitattu 9.10.2015. (englanniksi)
  27. ↑ Andrianova, Anna: Venezuela after Chavez: An economy on the verge CNBC. 26.11.2013. Viitattu 9.10.2015. (englanniksi)
  28. ↑ Otis, John & Rosario, Villa de: Inside Colombia and Venezuela’s Border and Refugee Crisis Time. 8.9.2015. Viitattu 17.5.2016. (englanniksi)
  29. ↑ Venezuelalla on kenraaleja jopa enemmän kuin Nato-mailla yhteensä, ja he ratkaisevat maan kohtalon – hyötyvät huumekaupasta ja korruptiosta Helsingin Sanomat. 26.1.2019. Viitattu 26.1.2019.
  30. ↑ Teija Sutinen: Kaikkiaan 18 ihmistä kuollut Venezuelan yltyvissä levottomuuksissa hs.fi 1.3.2014
  31. ↑ Venezuelan poikkeustila jatkuu Yle uutiset. 14.5.2016. Yle. Viitattu 14.5.2016.
  32. ↑ Venezuelan perustuslaillinen kriisi syvenee (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 31.3.2017. Viitattu 1.4.2017.
  33. ↑ Venezuelassa viikkoja jatkuneissa levottomuuksissa on kuollut ainakin 36 ihmistä (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 4.5.2017. Viitattu 31.5.2017.
  34. ↑ Venezuelan ”kaikkien marssien äiti” riistäytyi väkivaltaiseksi – sadattuhannet osoittivat mieltään, ainakin kolme ihmistä kuoli (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 31.5.2017.
  35. ↑ Venezuelan eristys kasvaa (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 27.4.2017. Viitattu 31.5.2017.
  36. ↑ Tuleeko Venezuelasta nyt täysi diktatuuri? Neljä kysymystä kiistellyistä vaaleista Yle Uutiset. Viitattu 4.8.2017.
  37. ↑ Suurmielenosoitus tulossa keskiviikkona Venezuelan vasemmistohallitusta vastaan Verkkouutiset. Viitattu 4.8.2017.
  38. ↑ Venezuelan kiistanalaiset vaalit käynnissä Ilta-Sanomat. 30.7.2017. Viitattu 4.8.2017.
  39. ↑ Venezuelassa puhkesi väkivaltaisuuksia Verkkouutiset. Viitattu 4.8.2017.
  40. ↑ Yhdysvallat nimesi Maduron diktaattoriksi ja määräsi hänelle pakotteita Yle Uutiset. Viitattu 4.8.2017.
  41. ↑ Venezuelassa aloitettiin vaalivilppitutkinta sunnuntain äänestyksestä Keskipohjanmaa+. Viitattu 4.8.2017.
  42. ↑ Nicolás Maduro julistettiin Venezuelan vaalien voittajaksi Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  43. ↑ a b c Pekka Hakala: Bloomberg: Venäjä odottaa Maduron lähtöä, Helsingin Sanomat 8.2.2019 s. A 24
  44. ↑ Venezuelan presidentti jää ilman useiden Amerikan valtioiden tukea Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  45. ↑ Presidenttiä vastustava liike voimistuu Venezuelassa Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  46. ↑ Venezuelassa suurmielenosoituksia Maduron hallintoa vastaan Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  47. ↑ Saana Uosukainen, Inka Haukka: Lukuisat maat tukevat parlamentin puhemiestä Guaidoa Venezuelan johtoon Yle Uutiset. 24.1.2019. Viitattu 24.1.2019.
  48. ↑ Guaido's failed coup may only have finished his hopes of toppling Maduro The Telegraph. 1.5.2019.
  49. ↑ Economic Sanctions as Collective Punishment: The Case of Venezuela The Center for Economic and Policy Research (CEPR). 2019.
  50. ↑ Hugo Chávez wins referendum allowing indefinite re-election The Guardian. 2009.
  51. ↑ Hugo Chávez's government - The wrecking of Venezuela, The Economist, May 13th 2010 (englanniksi)
  52. ↑ A Decade Under Chávez, IV. The Media 22.8.2009. Human Rights Watch. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  53. ↑ Helsingin Sanomat 17.7.2007
  54. ↑ Rory Carroll: Hugo Chávez revokes radio station licences in wider media crackdown The Guardian. 2.8.2009. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  55. ↑ a b States of Venezuela, Statoids (englanniksi)
  56. ↑ Venezuela Citypopulation (englanniksi)
  57. ↑ Murphy & Green, s. 354
  58. ↑ Key world energy statistics 2009 IEA (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  59. ↑ Atlas of energy (myös alasivut) IEA.
  60. ↑ Venezuela IEA.
  61. ↑ Venezuela hyperinflation hits 10 million percent. ‘Shock therapy’ may be only chance to undo the economic damage CNBC. 2019.
  62. ↑ Getting around Lonely Planet (englanniksi)
  63. ↑ a b c "Väkivalta kuristaa Venezuelaa" ja "Venezuelasta tuli murhien maa, Helsingin Sanomat 16.1.2013 sivut A3 ja B2.
  64. ↑ Venezuela with more than 21,600 murders in 2012: NGO Jeremy McDermott, Insight Crime, 28.12.2012 (englanniksi)
  65. ↑ Molina, Thabata: Attorney General’s UN Gaffe Reveals Venezuela’s Record-High Murder Rate - Violence at Epidemic Levels Based on Government's Own Figures panampost.com. 7.8.2015. PanAm Post. Viitattu 13.12.2015. (englanniksi)
  66. ↑ Latinobarometro 1995–2017 (pdf) cooperativa.cl. Viitattu 30.8.2018. (espanjaksi)
  67. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Venezuela 2008 WHO. Viitattu 26.6.2011. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  68. ↑ Venezuelasta on käynnissä joukkopako – Pääkirjoitus Hs.fi. 4.4.2018. Viitattu 4.4.2018.
  69. ↑ a b Venezuela Countries and their cultures (englanniksi)
  70. ↑ Amerindia (Tachiran yliopiston Venezuelan alkuperäiskansoja esittelevä sivusto) unet.edu.ve. Viitattu 29.8.2014. (espanjaksi) [vanhentunut linkki]
  71. ↑ UIV (UIV:n kotisivut) universidadindigena.org.ve. Viitattu 29.8.2014. (espanjaksi) [vanhentunut linkki]
  72. ↑ Shows by Country Telenovelas. Viitattu 30.3.2011. (englanniksi)
  73. ↑ How telenovelas conquered the world BBC 2006 (englanniksi)
  74. ↑ Michael J. Enright, Antonio Francés, Edith Scott Saavedra: Venezuela, the challenge of competitivene, s. 72. Palgrave Macmillan, 1996. ISBN 9780312158514. (englanniksi)
  75. ↑ Associations: Venezuela Fifa. Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)
  76. ↑ Venezuela in Olympics Sport reference. Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)
  77. ↑ Pastor Maldonado biography Racefans.

Aiheesta muualla

Etelä-Amerikan valtiot

 Argentiina | Bolivia Bolivia | Brasilia Brasilia | Chile Chile | Ecuador Ecuador | Guyana Guyana | Kolumbia Kolumbia | Paraguay Paraguay | Peru Peru | Suriname Suriname | Uruguay Uruguay | Venezuela Venezuela

Itsehallintoalueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana

Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Jäsenvaltiot

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venezuela&oldid=18840950”