mosaiikki
Suomi
Substantiivi
- pienistä vierekkäin astelluista värillisistä lasi-, kivi- tai keramiikkapalasista tehty sommitelma
Ääntäminen
- IPA: /ˈmosɑˌiːkːi/
- tavutus: mo‧sa‧iik‧ki
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mosaiikki | mosaiikit |
| genetiivi | mosaiikin | mosaiikkien (mosaiikkein) |
| partitiivi | mosaiikkia | mosaiikkeja |
| akkusatiivi | mosaiikki; mosaiikin |
mosaiikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mosaiikissa | mosaiikeissa |
| elatiivi | mosaiikista | mosaiikeista |
| illatiivi | mosaiikkiin | mosaiikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mosaiikilla | mosaiikeilla |
| ablatiivi | mosaiikilta | mosaiikeilta |
| allatiivi | mosaiikille | mosaiikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mosaiikkina | mosaiikkeina |
| translatiivi | mosaiikiksi | mosaiikeiksi |
| abessiivi | mosaiikitta | mosaiikeitta |
| instruktiivi | – | mosaiikein |
| komitatiivi | – | mosaiikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mosaiiki- | |
| vahva vartalo | mosaiikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
ruotsin sanasta mosaik < ranskan sanasta mosaïque < italian sanasta mosaico < latinan sanasta mūsaicum, substantoituma adjektiivista mūsīvum, lyhentymä termistä mūsīvum opus. Mūsīvum on neutri sanasta mūsīvus ’muusiin liittyvä’ < mūsēus < Mūsa ’muusa’[1]
Käännökset
1. pienistä vierekkäin astelluista värillisistä lasi-, kivi- tai keramiikkapalasista tehty sommitelma
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
mosaiikkibetoni, mosaiikkikuva, mosaiikkilaatta, mosaiikkiparketti, mosaiikkitaide, mosaiikkityö
Aiheesta muualla
- mosaiikki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.